Turvallista vs turvatonta

Kävelin tuossa eräänä arki-iltana puoli kuuden aikaan tuonne läheiselle ostoskeskukselle. Olen sinne tallustanut monet monituiset kerrat tuntematta sen suuremmin mitään turvatonta oloa. Tälläkin kertaa kipusin rappusia rullaportaiden sijaan ja päästessäni nämä vähän syrjäisemmässä olevat raput ylös eräs nainen säikähti minua tullessaan vieressä olevasta vaateliikkeestä ulos (tämä muuten kertoo hyvin siittä, että niitä rullaportaita täällä vaan käytetään.)

Tämä nainen alkoi puhumaan minulle - hänen kommenttinsa oli, että "Etkö sinä tyttökulta pelkää, kun sieltä tulit? Etkö ole kuullut mitä SDSU:lla on tapahtunut? Et taida olla paikallisia? Ole nyt herranen aika varoivainen!" Ensinnäkin kävelin keskellä ostoskeskusta rappusia, valoisaan aikaan alkuillasta. Vaikka rappuset vähän syrjässä ovatkin niin en ole koskaan niitä mitenkään turvattomina pitänyt. Hymyilin tälle naiselle ja kiitin varoittelusta ja jatkoin matkaani mietteliäänä.

Ensin oli pakko googlettaa, että mitäs tuolla SDSU:lla (San Diego State University) on oikein sitten tapahtunut, opiskelinhan itsekin siellä hetken tänne muutettuamme. No, siellä oli la-su yönä klo 2:45am koetettu kidnapata nuori tyttö kadulta, onneksi tosin oli jäänyt vain yritykseksi.

Itsehän en täällä liiku missään keskellä yötä, tai jos liikun niin en todellakaan yksin syrjäkaduilla. Mutta jäin silti miettimään tuota turvallisuutta. Mielestäni San Diego tuntuu ihan yhtä turvalliselle paikalle asua kuin Porikin - kun vaan vähän katsoo missä suunnalla sitä sitten aikaansa viettää, mutta eikös se näin ole jokapaikassa?

Miljoonakaupungissa on kuitenkin miljoonia mahdollisuuksia käydä huonosti, ihan yhtälailla minulle voisi jotain sattua keskellä Poriakin. Pistäähän nämä kidnappaukset täällä miettimään elämän kurjaa puolta, mutta ei kait sitä voi vaan viettää omaa elämäänsä kotona istuen, koska ei uskalla ulkona liikkua? Ja mistä me oikeastaan voimme tietää, ettei Suomestakin joskus vielä paljastu jotain ihan yhtä inhottavaa... :(

Itse meinaan jatkaa elämääni täällä kuten ennenkin, varovainein pitää toki olla, mutta elämää on silti elettävä. Koska villi nuoruus yöbileineen on jo takanapäin niin pidän itselleni enemmän vaarana käärmeitä, skorppareita ja muita eläimiä, joihin suomalaisena ei ole koskaan edes törmännyt. 

Pääkallo siellä, pääkallo täällä...

Täällä San Diegossa myydään ihan älyttömästi kaikenmoisia pääkallokoristeita. En vieläkään ole saanut selville, että miksi ihmeessä... Liittyisivätköhän jotenkin tuohon Meksikon läheisyyteen, Meksikossahan mm. vietetään jotain kuolleiden päivää ja siihen mielestäni ainakin kuuluvat monenlaiset luurangot ja pääkallot. Tietääkö joku jotain logiikkaa näille koristeille? :)

Kuka haluaa tuliaisena suomeen pääkallo magneetin?

Koristeet ovat kyllä jotenkin ihan kauniitakin, mutta minä en vaan jaksa ymmärtää, että miksi pääkalloja? Paras veto mitä tähän mennessä ollaan nähty oli koriste hääkakkuun.. oli muuten jopa sukupuolineutraalejakin  kakunkoristeitä. Mut miksi hääkakkuun kuolleen parin kuva? Mulle pääkallo ainakin tuo mieleen lähinnä kuoleman ei iloista hääjuhlaa. Nimimerkillä omissa häissä aikanaan kakunpäällä istui Mikki ja Minni hiiret. :)

On siinä jollain taiteilijoilla oma hupinsa, kun suunnittelevat luurangoista ja pääkalloista kaikenmoista myytävää. Hassu tapa, pitää koettaa selvitellä miksi näin. En missään muualla ole näin paljon vastaavia koristaita nähnytkään...

Jos jollain on tietoa näistä pääkalloista niin saapi kertoa mullekin! :)