Me teimme niin, että mieheni ajoi korttinsa jo heti kun oltiin saatu henkilöturvatunnukset. Sovittiin silloin, että itse suoritan kokeet vasta myöhemmin kielikurssini päättymisen jälkeen, koska en autoa varsinaisesti tarvinnut.
Kirjalliseen kokeeseen piti päntätä tuollainen ajajan käsikirja - luinkin sen ajatuksella muutamaan kertaan läpi, koska osa liikennesäännöistä täällä poikkeaa kummasti kotoisista säännöistä... Kuten punaisista oikealla kääntyminen tai neljän stop-merkin risteyksestä liikkelle lähteminen. Mieheni läpäisi kirjallisen kokeen kerralla, kuten minäkin omalla ajallani. Olin yllättynyt, kun kuulin, että kokeen olisi saanut myös Suomenkielellä... en lähtenyt kokeilemaan miten hurjia käännöksiä siellä olisikaan ollut. :) Itse testin tekemiseen meni kymmenisen minuuttia, muutoin DMV:llä kyllä sitten kestikin, siellä ihmiset lykätään jonosta toiseen vaikka miten olisit varannut ajan etukäteen... Huoh.
Ajokoe olikin sitten aivan toinen tarina. Mieheni läpäisi sen muutamalla huomatuksella tuosta vaan ekalla yrityksellä. Näin kuvittelin itsekin tekeväni, onhan minulla usean vuoden ajokokemus Suomesta, jossa olen vielä ajanut aivan hirmuisesti jo ihan työmatkojen takia.. Mut kuinkas kävikään - ekalla inssiyrityksellä sain hylkäyksen jo ihan testin alussa, kääntyessäni punaisista oikealle mielestäni ihan kunnon väliin mutta tämä latinotaustainen inssitarkastaja nainene vieressäni alkoi huutaamaan ihan hysteerisenä että "Go, GO, GOOOOO!!!" Joo eikun ajattelin jarruttaa... :/ Se inssi olikin sitten siinä, hylky ja konttorille takaisin. Toisen ajan sain sitten kolmen viikon päähän tuosta ekasta, olin jo aivan paniikissa autossa kun liikkeelle lähdimme varmana siittä, että ei se minua läpi päästä. Ajelin aivan nopeusrajoitusten ja sääntöjen mukaan... kunnes sitten ihan inssin lopussa herra tarkastaja pyysi taas kääntymään oikealle - täysin tyhjällä tiellä (harvinaista kyllä tämä tie oli tosiaan aivan tyhjä ja oli ollut tyhjä jo muutaman kilometrin siinä tullessamme) - oikealla kulkee pyöräkaista, joka sekin huusi tyhjyytään. Laitoin vilkun oikealle, vilkaisin peileihin ja ryhmittäydyin fillarikaistalle kuten pitääkin ja käännyin oikealle. Ja pam taas vedetään rastia kohtaan kriittinen virhe - HYLÄTTY! Siis hä? :( Tein kuulemma todella pahan virheen, kun en katsonut taakseni siinä kaistalle ryhmittäytyessäni... nooh, säännöt ovat säännöt toki, mutta inhimillisyyskin voidaan ottaa peliin, mistä hemmetistä sinne olisi fillari tipahtanut, ufosta? Ja kun tarkasta vielä kyllä kertoi, että huomaisi kyllä että katsoin hienosti peileihin mutta kun ei se riitä ja että kun vähän harjoittelen niin kyllä se siittä! Prkl.. ja taas uutta aikaa varaamaan. Kolmannella kerralla jo valmiiksi maani myyneenä ja kiukkuisena jonottelusta DMV:llä aloitin inssin ajatuksella, kohta varataan uutta kirjallista (koska se olisi edessä kolmannen hylkäyksen jälkeen). Mutta kas, vihdoin ja viimein inssini hyväksyttiin eikä tämä nainen keksinyt ajostani mitään valittamista. :) Jee, tuska ja ahdistus on vihdoin kohdaltani ohi!
Tuskin olin ensimmäinen Suomalainen, ketä ei kerralla inssiä läpäissyt - mutta voin kertoa että söi naista ja kovaa! Kuitenkin kuvittelen olevani ihan ok kuski ja takana tuhansia ja taas tuhansia ajokilometrejä. No, vihdoinkin meillä molemmilla on Kalifornian ajokortit, huh hellettä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti