Turvallista vs turvatonta

Kävelin tuossa eräänä arki-iltana puoli kuuden aikaan tuonne läheiselle ostoskeskukselle. Olen sinne tallustanut monet monituiset kerrat tuntematta sen suuremmin mitään turvatonta oloa. Tälläkin kertaa kipusin rappusia rullaportaiden sijaan ja päästessäni nämä vähän syrjäisemmässä olevat raput ylös eräs nainen säikähti minua tullessaan vieressä olevasta vaateliikkeestä ulos (tämä muuten kertoo hyvin siittä, että niitä rullaportaita täällä vaan käytetään.)

Tämä nainen alkoi puhumaan minulle - hänen kommenttinsa oli, että "Etkö sinä tyttökulta pelkää, kun sieltä tulit? Etkö ole kuullut mitä SDSU:lla on tapahtunut? Et taida olla paikallisia? Ole nyt herranen aika varoivainen!" Ensinnäkin kävelin keskellä ostoskeskusta rappusia, valoisaan aikaan alkuillasta. Vaikka rappuset vähän syrjässä ovatkin niin en ole koskaan niitä mitenkään turvattomina pitänyt. Hymyilin tälle naiselle ja kiitin varoittelusta ja jatkoin matkaani mietteliäänä.

Ensin oli pakko googlettaa, että mitäs tuolla SDSU:lla (San Diego State University) on oikein sitten tapahtunut, opiskelinhan itsekin siellä hetken tänne muutettuamme. No, siellä oli la-su yönä klo 2:45am koetettu kidnapata nuori tyttö kadulta, onneksi tosin oli jäänyt vain yritykseksi.

Itsehän en täällä liiku missään keskellä yötä, tai jos liikun niin en todellakaan yksin syrjäkaduilla. Mutta jäin silti miettimään tuota turvallisuutta. Mielestäni San Diego tuntuu ihan yhtä turvalliselle paikalle asua kuin Porikin - kun vaan vähän katsoo missä suunnalla sitä sitten aikaansa viettää, mutta eikös se näin ole jokapaikassa?

Miljoonakaupungissa on kuitenkin miljoonia mahdollisuuksia käydä huonosti, ihan yhtälailla minulle voisi jotain sattua keskellä Poriakin. Pistäähän nämä kidnappaukset täällä miettimään elämän kurjaa puolta, mutta ei kait sitä voi vaan viettää omaa elämäänsä kotona istuen, koska ei uskalla ulkona liikkua? Ja mistä me oikeastaan voimme tietää, ettei Suomestakin joskus vielä paljastu jotain ihan yhtä inhottavaa... :(

Itse meinaan jatkaa elämääni täällä kuten ennenkin, varovainein pitää toki olla, mutta elämää on silti elettävä. Koska villi nuoruus yöbileineen on jo takanapäin niin pidän itselleni enemmän vaarana käärmeitä, skorppareita ja muita eläimiä, joihin suomalaisena ei ole koskaan edes törmännyt. 

Pääkallo siellä, pääkallo täällä...

Täällä San Diegossa myydään ihan älyttömästi kaikenmoisia pääkallokoristeita. En vieläkään ole saanut selville, että miksi ihmeessä... Liittyisivätköhän jotenkin tuohon Meksikon läheisyyteen, Meksikossahan mm. vietetään jotain kuolleiden päivää ja siihen mielestäni ainakin kuuluvat monenlaiset luurangot ja pääkallot. Tietääkö joku jotain logiikkaa näille koristeille? :)

Kuka haluaa tuliaisena suomeen pääkallo magneetin?

Koristeet ovat kyllä jotenkin ihan kauniitakin, mutta minä en vaan jaksa ymmärtää, että miksi pääkalloja? Paras veto mitä tähän mennessä ollaan nähty oli koriste hääkakkuun.. oli muuten jopa sukupuolineutraalejakin  kakunkoristeitä. Mut miksi hääkakkuun kuolleen parin kuva? Mulle pääkallo ainakin tuo mieleen lähinnä kuoleman ei iloista hääjuhlaa. Nimimerkillä omissa häissä aikanaan kakunpäällä istui Mikki ja Minni hiiret. :)

On siinä jollain taiteilijoilla oma hupinsa, kun suunnittelevat luurangoista ja pääkalloista kaikenmoista myytävää. Hassu tapa, pitää koettaa selvitellä miksi näin. En missään muualla ole näin paljon vastaavia koristaita nähnytkään...

Jos jollain on tietoa näistä pääkalloista niin saapi kertoa mullekin! :)

Next door mall & Shopping!

Kirjoittelempa taas.. Vähän tosiaan hakee vielä paikkaansa tämä blogi, mietin rajojani mitä tahdon itsestäni paljastaa julkisesti ja mitä taas en ja mitä teille kirjoittelisin etten kopio muita jne. Shoppailu aiheena lienee turvallinen ja ainakin naisia kiinnostava, joten lähdetään sillä liikenteeseen.

Kävin tässä yhtenä iltana kävelyllä tuolla meidän viereisessä kauppakeskuksessa, UTC Westfieldissä kamerani kanssa ja ajattelin, että näitä kuvia voi vähän jakaakin. Jenkithän lienee yksi maailman parhaista paikoista shoppailla, ainakin omasta mielestäni. Mitä mieltä te muut olette? ;)

Macy's - kauppakeskus jonka mainostetaan olevan jenkkien suurin. Mene ja tiedä, itse ainakin joka kerta eksyn tuonne sisään. :) Miten onkaan niin helppo kadottaa suuntavaistonsa noissa kerroksissa tavaraa?

UTC Westfieldiltä kävelymatkan päästä kodistamme löytyvät kaikki muut omat lempiliikkeeni paitsi Tommy Hilfiger:ä siellä ei valitettavasti (lue: onneksi) ole. Mun edottomat lempimerkit ja liikkeet ovat toistaiseksi Hilfigerin lisäksi ovat Guess, Sephora ja Victoria's Secret. :) Näihin liikkeisiin voisin mennä vaikka kuinka pitkäksi ajaksi ihan vain hypistelemäänkin. Suomessa ollessani harvemmin ajattelenkaan ostavani esim Hilfigeriä, sen hinnat on ihan taivaissa Suomessa, harmillisesti, samoin kuin Guessinkin. Ja Sephoraa tai VS'ää ei Suomesta edes taida vielä löytyä. Omaksi onnekseni mieheni on reissannut San Diegon ja Porin väliä jo niin pitkään, että kaapista jo löytyykin kivasti Hilfigeriä. :)

Tuo UTC Westfield on kooltaan varmaan lähemmäs Porin, kotikaupunkini, keskustan kokoinen, liikkeitä löytyy vaikka muille jakaa. Itselle tulee usein olo, että jokaiselle jotakin - koska täältä löytyy myös mm. Teslan liike ja toki Apple Store - joka on muuten aina ihan täynnä ihmisiä. Itse vannon Samsungin nimeen, mutta silti joskus aina pitää omppuja käydä ihmettelemässä. 

Ostoskeskus on myös tosi siisti, toisin kuin mihin olen kotona Suomessa tottunut. Paikalta löytyy mm.  paljon sellaisia "löhökorituoleja", joista en näköjään ottanut ainuttakaan kuvaa. Nekin niin siistejä, että hyvin voisi mennä hetkeksi löhöilemään vaikka Starbucksin kahvin kera ja tuntuvat kovassa käytössä olevankin harvemmin löytyy tyhjiä paikkoja. Ihan keskuksen keskeltä löytyy kaunis suihkulähde ja pöytiä ruokailua varten - ruokapaikkojahan löytyy varmaan kymmeniä.

 

Kyllä tuolla kelpaa shoppailla ja ylipäätään olen iloinen jenkkien hintatasosta. Kun, joskus muutetaan takaisin Suomeen niin varmasti uudistan ensin koko vaatekaappini sisällön, ei sitten tarvitse heti harmitella hintoja kotona. 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille, jotka tänne jostain eksyvät! Josko seuraava bloggaus tulisi nopeammalla tahdilla. :)

My new blog!

On aika aloittaa elämäni ensimmäinen julkinen blogi. Elämänmuutoksen myötä on aikaa kirjoitella ja toisaalta toivon, että blogistani voisi joskus olla hyötyä jollekin toiselle vastaavaa muutosta tekevälle. Kuten itselleni on ollut hyötyä muiden vastaavista blogeista. :)

Täällä kirjoittelee siis reilu kolmekymppinen insinööri, joka on alkujaan kotoisin Porista ja ikuisesti Porilainen. Tällä hetkellä pidämme majaamme mieheni kanssa San Diegossa Kaliforniassa, jonne meidät toi mieheni työ tämän vuoden alussa. Miten pitkään täällä majailemme, sen näyttää tulevaisuus - paluulippuja kotiin ei ole. Pääsenkö täällä töihin vai en senkin näyttää aika, tällä hetkellä opiskelen kieltä yliopistolla, vielä muutaman viikon verran. Suomessa minua ei valittettavasti odota työpaikka, joten oma tulevaisuus on täysin auki. Joskus varmasti palaamme Suomeenkin, en ainakaan vielä näe itseäni täysin jenkkiläistyneenä, mutta onko paluu sitten vuoden vai useamman vuoden kuluttua sitä ei tiedä vielä kukaan.

Ajatuksenani on kirjoitella blogiin ajatuksia arjesta todella kaukana kotoa. Ja mitä nyt ikinä mieleen pälkähtääkään kirjoitella. Tervetuloa seuraamaan arkeani ja ajatuksiani. :)

Olen myös intohimoinen valokuvaaja - ensimmäisiä asioita San Diegossa oli ehdottomasti San Diego Downtownin kuvaaminen Coronado saarelta käsin.