Lentokoneita!

Asioita, jotka pistävät erilailla silmään täällä San Diegossa kuin kotona Porissa ovat ehdottomasti monet koneet taivaalla, löytyy niin hävittäjiä kuin jatkuvasti yli lentäviä matkustajakoneitakin. Henkilökohtaisesti minä asun mielelläni Miramarin tukihodan läheisyydessä ja kuulen sekä näen Hornet hävittäjiä lähestulkoon joka päivä. En sinänsä ole armeijan tai ylipäätään sodankäynnin ystävä, mutta isot tekniset laitteet ja koneet ovat aina kiinnostaneet jossain määrin. :) Niinpä rakasta bongailla noita Hornetteja ja muita koneita päivittäin kotimme läheisyydessä ja oikeastaan kaikkialla täällä SD:ssä. Eikä minua itseäni häiritse niiden äänet, vaikka meillä oikein vuokrasopparissa oli kohta, jossa mainittiin mahdolliset äänet - tuokin varmasti eri kuin Suomessa, en usko, että Pirkkalalaisilla on vuokrasoppareissaan kohta "Hornetit". ;)

Eräänä kauniina päivänä bongailemassa Hornetteja taivaalta. :)

Myös tuo San Diegon kansainvälinen lentokenttä, Lindbergh Field on sen verran tiuhaan liikennöity ja ihan keskellä kaupunkia, että sen kyllä huomaa päivittäin. Itse purjelentäjän tyttärenä katseeni kääntyy taivaalle aina koneen äänet kuullessani, vaistomaisesti.

Näkymiä Balboa parkista

Oli muuten aivan huikeaa laskeutua tuonne SD:n kentälle, tulin lomalta Suomesta ja koneeni oli täällä valoisaan aikaan, huih! Niin menee läheltä downtownin korkeat rakennukset ja alla menevät freewayt. Huikean hieno kokemus, jos olette lentämässä tänne niin suosittelen ihmeessä katsomaan ikkunasta pihalle, jos laskeutuu valoisaan aikaan!

Koneita löytyy muutenkin reippaasti, museoiden muodossa. Taidankin kirjoitella niistä joskus oman juttunsa. Kuitenkin USS Midway, Leatherneck Aviation Museum ja San Diego Air & Space Museum ovat kaikki käymisen arvoisia paikkoja. Leatherneck vielä täysin ilmainen tutustumiskohde. :)

USS Midway

Ajokorttien uusintaa..

Kun oleskelee Kaliforniassa (tai missä tahansa muualla USA:ssa) pitää ajaa myös paikallinen ajokortti vaikka eurooppalaisen ajokortin omaisikin. Turistina saat siis ajella omalla kortillasi pitkin maita ja mantuja mutta pidempään pysyvänä oleskelijana joudutkin hommaamaan ajo-oikeuden.

Me teimme niin, että mieheni ajoi korttinsa jo heti kun oltiin saatu henkilöturvatunnukset. Sovittiin silloin, että itse suoritan kokeet vasta myöhemmin kielikurssini päättymisen jälkeen, koska en autoa varsinaisesti tarvinnut.

Kirjalliseen kokeeseen piti päntätä tuollainen ajajan käsikirja - luinkin sen ajatuksella muutamaan kertaan läpi, koska osa liikennesäännöistä täällä poikkeaa kummasti kotoisista säännöistä... Kuten punaisista oikealla kääntyminen tai neljän stop-merkin risteyksestä liikkelle lähteminen. Mieheni läpäisi kirjallisen kokeen kerralla, kuten minäkin omalla ajallani. Olin yllättynyt, kun kuulin, että kokeen olisi saanut myös Suomenkielellä... en lähtenyt kokeilemaan miten hurjia käännöksiä siellä olisikaan ollut. :) Itse testin tekemiseen meni kymmenisen minuuttia, muutoin DMV:llä kyllä sitten kestikin, siellä ihmiset lykätään jonosta toiseen vaikka miten olisit varannut ajan etukäteen... Huoh.

Ajokoe olikin sitten aivan toinen tarina. Mieheni läpäisi sen muutamalla huomatuksella tuosta vaan ekalla yrityksellä. Näin kuvittelin itsekin tekeväni, onhan minulla usean vuoden ajokokemus Suomesta, jossa olen vielä ajanut aivan hirmuisesti jo ihan työmatkojen takia.. Mut kuinkas kävikään - ekalla inssiyrityksellä sain hylkäyksen jo ihan testin alussa, kääntyessäni punaisista oikealle mielestäni ihan kunnon väliin mutta tämä latinotaustainen inssitarkastaja nainene vieressäni alkoi huutaamaan ihan hysteerisenä että "Go, GO, GOOOOO!!!" Joo eikun ajattelin jarruttaa... :/ Se inssi olikin sitten siinä, hylky ja konttorille takaisin. Toisen ajan sain sitten kolmen viikon päähän tuosta ekasta, olin jo aivan paniikissa autossa kun liikkeelle lähdimme varmana siittä, että ei se minua läpi päästä. Ajelin aivan nopeusrajoitusten ja sääntöjen mukaan... kunnes sitten ihan inssin lopussa herra tarkastaja pyysi taas kääntymään oikealle - täysin tyhjällä tiellä (harvinaista kyllä tämä tie oli tosiaan aivan tyhjä ja oli ollut tyhjä jo muutaman kilometrin siinä tullessamme) - oikealla kulkee pyöräkaista, joka sekin huusi tyhjyytään. Laitoin vilkun oikealle, vilkaisin peileihin ja ryhmittäydyin fillarikaistalle kuten pitääkin ja käännyin oikealle. Ja pam taas vedetään rastia kohtaan kriittinen virhe - HYLÄTTY! Siis hä? :( Tein kuulemma todella pahan virheen, kun en katsonut taakseni siinä kaistalle ryhmittäytyessäni... nooh, säännöt ovat säännöt toki, mutta inhimillisyyskin voidaan ottaa peliin, mistä hemmetistä sinne olisi fillari tipahtanut, ufosta? Ja kun tarkasta vielä kyllä kertoi, että huomaisi kyllä että katsoin hienosti peileihin mutta kun ei se riitä ja että kun vähän harjoittelen niin kyllä se siittä! Prkl.. ja taas uutta aikaa varaamaan. Kolmannella kerralla jo valmiiksi maani myyneenä ja kiukkuisena jonottelusta DMV:llä aloitin inssin ajatuksella, kohta varataan uutta kirjallista (koska se olisi edessä kolmannen hylkäyksen jälkeen). Mutta kas, vihdoin ja viimein inssini hyväksyttiin eikä tämä nainen keksinyt ajostani mitään valittamista. :) Jee, tuska ja ahdistus on vihdoin kohdaltani ohi!

Tuskin olin ensimmäinen Suomalainen, ketä ei kerralla inssiä läpäissyt - mutta voin kertoa että söi naista ja kovaa! Kuitenkin kuvittelen olevani ihan ok kuski ja takana tuhansia ja taas tuhansia ajokilometrejä. No, vihdoinkin meillä molemmilla on Kalifornian ajokortit, huh hellettä. :D

Turvallista vs turvatonta

Kävelin tuossa eräänä arki-iltana puoli kuuden aikaan tuonne läheiselle ostoskeskukselle. Olen sinne tallustanut monet monituiset kerrat tuntematta sen suuremmin mitään turvatonta oloa. Tälläkin kertaa kipusin rappusia rullaportaiden sijaan ja päästessäni nämä vähän syrjäisemmässä olevat raput ylös eräs nainen säikähti minua tullessaan vieressä olevasta vaateliikkeestä ulos (tämä muuten kertoo hyvin siittä, että niitä rullaportaita täällä vaan käytetään.)

Tämä nainen alkoi puhumaan minulle - hänen kommenttinsa oli, että "Etkö sinä tyttökulta pelkää, kun sieltä tulit? Etkö ole kuullut mitä SDSU:lla on tapahtunut? Et taida olla paikallisia? Ole nyt herranen aika varoivainen!" Ensinnäkin kävelin keskellä ostoskeskusta rappusia, valoisaan aikaan alkuillasta. Vaikka rappuset vähän syrjässä ovatkin niin en ole koskaan niitä mitenkään turvattomina pitänyt. Hymyilin tälle naiselle ja kiitin varoittelusta ja jatkoin matkaani mietteliäänä.

Ensin oli pakko googlettaa, että mitäs tuolla SDSU:lla (San Diego State University) on oikein sitten tapahtunut, opiskelinhan itsekin siellä hetken tänne muutettuamme. No, siellä oli la-su yönä klo 2:45am koetettu kidnapata nuori tyttö kadulta, onneksi tosin oli jäänyt vain yritykseksi.

Itsehän en täällä liiku missään keskellä yötä, tai jos liikun niin en todellakaan yksin syrjäkaduilla. Mutta jäin silti miettimään tuota turvallisuutta. Mielestäni San Diego tuntuu ihan yhtä turvalliselle paikalle asua kuin Porikin - kun vaan vähän katsoo missä suunnalla sitä sitten aikaansa viettää, mutta eikös se näin ole jokapaikassa?

Miljoonakaupungissa on kuitenkin miljoonia mahdollisuuksia käydä huonosti, ihan yhtälailla minulle voisi jotain sattua keskellä Poriakin. Pistäähän nämä kidnappaukset täällä miettimään elämän kurjaa puolta, mutta ei kait sitä voi vaan viettää omaa elämäänsä kotona istuen, koska ei uskalla ulkona liikkua? Ja mistä me oikeastaan voimme tietää, ettei Suomestakin joskus vielä paljastu jotain ihan yhtä inhottavaa... :(

Itse meinaan jatkaa elämääni täällä kuten ennenkin, varovainein pitää toki olla, mutta elämää on silti elettävä. Koska villi nuoruus yöbileineen on jo takanapäin niin pidän itselleni enemmän vaarana käärmeitä, skorppareita ja muita eläimiä, joihin suomalaisena ei ole koskaan edes törmännyt. 

Pääkallo siellä, pääkallo täällä...

Täällä San Diegossa myydään ihan älyttömästi kaikenmoisia pääkallokoristeita. En vieläkään ole saanut selville, että miksi ihmeessä... Liittyisivätköhän jotenkin tuohon Meksikon läheisyyteen, Meksikossahan mm. vietetään jotain kuolleiden päivää ja siihen mielestäni ainakin kuuluvat monenlaiset luurangot ja pääkallot. Tietääkö joku jotain logiikkaa näille koristeille? :)

Kuka haluaa tuliaisena suomeen pääkallo magneetin?

Koristeet ovat kyllä jotenkin ihan kauniitakin, mutta minä en vaan jaksa ymmärtää, että miksi pääkalloja? Paras veto mitä tähän mennessä ollaan nähty oli koriste hääkakkuun.. oli muuten jopa sukupuolineutraalejakin  kakunkoristeitä. Mut miksi hääkakkuun kuolleen parin kuva? Mulle pääkallo ainakin tuo mieleen lähinnä kuoleman ei iloista hääjuhlaa. Nimimerkillä omissa häissä aikanaan kakunpäällä istui Mikki ja Minni hiiret. :)

On siinä jollain taiteilijoilla oma hupinsa, kun suunnittelevat luurangoista ja pääkalloista kaikenmoista myytävää. Hassu tapa, pitää koettaa selvitellä miksi näin. En missään muualla ole näin paljon vastaavia koristaita nähnytkään...

Jos jollain on tietoa näistä pääkalloista niin saapi kertoa mullekin! :)

Next door mall & Shopping!

Kirjoittelempa taas.. Vähän tosiaan hakee vielä paikkaansa tämä blogi, mietin rajojani mitä tahdon itsestäni paljastaa julkisesti ja mitä taas en ja mitä teille kirjoittelisin etten kopio muita jne. Shoppailu aiheena lienee turvallinen ja ainakin naisia kiinnostava, joten lähdetään sillä liikenteeseen.

Kävin tässä yhtenä iltana kävelyllä tuolla meidän viereisessä kauppakeskuksessa, UTC Westfieldissä kamerani kanssa ja ajattelin, että näitä kuvia voi vähän jakaakin. Jenkithän lienee yksi maailman parhaista paikoista shoppailla, ainakin omasta mielestäni. Mitä mieltä te muut olette? ;)

Macy's - kauppakeskus jonka mainostetaan olevan jenkkien suurin. Mene ja tiedä, itse ainakin joka kerta eksyn tuonne sisään. :) Miten onkaan niin helppo kadottaa suuntavaistonsa noissa kerroksissa tavaraa?

UTC Westfieldiltä kävelymatkan päästä kodistamme löytyvät kaikki muut omat lempiliikkeeni paitsi Tommy Hilfiger:ä siellä ei valitettavasti (lue: onneksi) ole. Mun edottomat lempimerkit ja liikkeet ovat toistaiseksi Hilfigerin lisäksi ovat Guess, Sephora ja Victoria's Secret. :) Näihin liikkeisiin voisin mennä vaikka kuinka pitkäksi ajaksi ihan vain hypistelemäänkin. Suomessa ollessani harvemmin ajattelenkaan ostavani esim Hilfigeriä, sen hinnat on ihan taivaissa Suomessa, harmillisesti, samoin kuin Guessinkin. Ja Sephoraa tai VS'ää ei Suomesta edes taida vielä löytyä. Omaksi onnekseni mieheni on reissannut San Diegon ja Porin väliä jo niin pitkään, että kaapista jo löytyykin kivasti Hilfigeriä. :)

Tuo UTC Westfield on kooltaan varmaan lähemmäs Porin, kotikaupunkini, keskustan kokoinen, liikkeitä löytyy vaikka muille jakaa. Itselle tulee usein olo, että jokaiselle jotakin - koska täältä löytyy myös mm. Teslan liike ja toki Apple Store - joka on muuten aina ihan täynnä ihmisiä. Itse vannon Samsungin nimeen, mutta silti joskus aina pitää omppuja käydä ihmettelemässä. 

Ostoskeskus on myös tosi siisti, toisin kuin mihin olen kotona Suomessa tottunut. Paikalta löytyy mm.  paljon sellaisia "löhökorituoleja", joista en näköjään ottanut ainuttakaan kuvaa. Nekin niin siistejä, että hyvin voisi mennä hetkeksi löhöilemään vaikka Starbucksin kahvin kera ja tuntuvat kovassa käytössä olevankin harvemmin löytyy tyhjiä paikkoja. Ihan keskuksen keskeltä löytyy kaunis suihkulähde ja pöytiä ruokailua varten - ruokapaikkojahan löytyy varmaan kymmeniä.

 

Kyllä tuolla kelpaa shoppailla ja ylipäätään olen iloinen jenkkien hintatasosta. Kun, joskus muutetaan takaisin Suomeen niin varmasti uudistan ensin koko vaatekaappini sisällön, ei sitten tarvitse heti harmitella hintoja kotona. 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille, jotka tänne jostain eksyvät! Josko seuraava bloggaus tulisi nopeammalla tahdilla. :)

My new blog!

On aika aloittaa elämäni ensimmäinen julkinen blogi. Elämänmuutoksen myötä on aikaa kirjoitella ja toisaalta toivon, että blogistani voisi joskus olla hyötyä jollekin toiselle vastaavaa muutosta tekevälle. Kuten itselleni on ollut hyötyä muiden vastaavista blogeista. :)

Täällä kirjoittelee siis reilu kolmekymppinen insinööri, joka on alkujaan kotoisin Porista ja ikuisesti Porilainen. Tällä hetkellä pidämme majaamme mieheni kanssa San Diegossa Kaliforniassa, jonne meidät toi mieheni työ tämän vuoden alussa. Miten pitkään täällä majailemme, sen näyttää tulevaisuus - paluulippuja kotiin ei ole. Pääsenkö täällä töihin vai en senkin näyttää aika, tällä hetkellä opiskelen kieltä yliopistolla, vielä muutaman viikon verran. Suomessa minua ei valittettavasti odota työpaikka, joten oma tulevaisuus on täysin auki. Joskus varmasti palaamme Suomeenkin, en ainakaan vielä näe itseäni täysin jenkkiläistyneenä, mutta onko paluu sitten vuoden vai useamman vuoden kuluttua sitä ei tiedä vielä kukaan.

Ajatuksenani on kirjoitella blogiin ajatuksia arjesta todella kaukana kotoa. Ja mitä nyt ikinä mieleen pälkähtääkään kirjoitella. Tervetuloa seuraamaan arkeani ja ajatuksiani. :)

Olen myös intohimoinen valokuvaaja - ensimmäisiä asioita San Diegossa oli ehdottomasti San Diego Downtownin kuvaaminen Coronado saarelta käsin.